Ahvenanmaalaiset juurekset ovat oiva perusraaka-aine

Juuripersilja on perinteistä lehtipersiljaa muistuttavan kasvin juuri. Koko kasvi maistuu ja tuoksuu ja myös naatit ovat syötäviä. Juuripersilja muistuttaa ulkonäöltään suuresti palsternakkaa, mutta on vähän laihempi eivätkä sen uurteet ole yhtä syviä kuin palsternakan. Käytä keittoihin ja pataruokiin tai keitä tai paahda uunissa muiden juuresten kanssa.

Keltajuuri on läheistä sukua punajuurelle, mutta se on väriltään pinnalta oranssinruskehtava ja sisältä kullankeltainen. Maku on aavistuksen miedompi.

Raastettuna tai keitettynä, uunissa paahdettuna tai säilöttynä, punajuuri on monipuolinen juures, joka on muiden värikkäiden kasvisten tapaan täynnä antioksidantteja. Parhaimmillaan punajuuret ovat aivan satokauden alussa, kevyesti keitettyinä, voinokareen ja sormisuolan kanssa nautittuina. Toinen, nykyisin jo eräänlaiseksi klassikoksi muodostunut makuyhdistelmä on punajuuri, vuohenjuusto ja hunaja. Vinkki: Myös punajuuren lehdet ovat syötäviä, jos ne ovat tuoreita. Hennot lehdet voi syödä sellaisinaan, vähän isommat kannattaa wokata.

Todellinen herkku juuresten joukossa, maultaan lempeä ja makea, aavistuksen pähkinäinen. Sopii paahdettavaksi uunissa, keitettäväksi sellaisenaan sekä keittoihin tai soseeksi. Artisokat on helpompi kuoria, kun ne kiehautetaan ensin nopeasti. Kuorittu artisokka tummuu nopeasti, joten se kannattaa laittaa sitruuna- tai viinietikkaveteen, jotta väri säilyy vaaleana.

Mustajuuri on juurikasvi, joka kuuluu asterikasvien perheeseen. Koko kasvilla on mieto, makea maku ja kermainen koostumus kypsennettynä, joten käytä mieluiten koko juuri, kun se on saatavilla. Ulkonäöltään mustajuuri on pitkä ja kapea, ja sen kuori on musta tai tummanruskea, mikä voi tehdä siitä vaikeasti erotettavan muista juureksista, mutta kuorimalla paljastuu sen valkoinen sisus. Käytä sitä keitossa tai padassa, keitä tai paahda uunissa yhdessä muiden juuresten kanssa.

Makea ja mausteinen juures, joka sopii erinomaisesti keittoihin, pataruokiin ja uunissa paahdettavaksi muiden juuresten kanssa. Palsternakkaa on viljelty jo antiikin Kreikassa ja Pohjolassakin se tunnettiin jo keskiajalla. Palsternakka kasvaa myös villinä.

Peruna on luultavasti alun perin kotoisin Etelä-Amerikasta, mutta nykyään se tunnetaan monipuolisena perusruokana lähes kaikkialla maailmassa. Perunan syötävät juurimukulat ovat lajikkeen mukaan valkoisia, keltaisia tai vaaleanpunaisia ja sisältävät runsaasti vitamiineja ja kuitua. Koko perunakasvi juurimukuloita lukuunottamatta sisältää solaniinia, joka on ihmiselle myrkyllistä. Siksi ei pidä syödä perunaa, joka vihertää: jos mukulat altistuvat auringonvalolle, perunan kuori alkaa muodostaa lehtivihreää ja solaniinia.

Niin tuttu, ettei sitä aina arvosteta riittävästi. Värikkäässä porkkanassa on runsaasti antioksidantteja, hyödyllistä kuitua ja vitamiineja. Porkkana on parhaimmillaan raakana tai kevyesti höyrytettynä. Vinkki: Käytä myös porkkanan naatit, mikäli ostat porkkanan nippuna. Ne ovat aavistuksen kitkeriä, mutta ravintoarvoltaan erinomaisia, ja sopivat hyvin mausteeksi salaattiin, wokkiin, smoothieen tai porkkanapestoon.

Raastettuna tai keitettynä, uunissa paahdettuna tai säilöttynä, punajuuri on monipuolinen juures, joka on muiden värikkäiden kasvisten tapaan täynnä antioksidantteja. Parhaimmillaan punajuuret ovat aivan satokauden alussa, kevyesti keitettyinä, voinokareen ja sormisuolan kanssa nautittuina. Toinen, nykyisin jo eräänlaiseksi klassikoksi muodostunut makuyhdistelmä on punajuuri, vuohenjuusto ja hunaja. Vinkki: Myös punajuuren lehdet ovat syötäviä, jos ne ovat tuoreita. Hennot lehdet voi syödä sellaisinaan, vähän isommat kannattaa wokata.

Raitajuuri on erittäin kaunis juures, jonka sisus on punavalkoraidallinen. Käytetään mieluiten raakana, koska kypsennettäessä raidallisuus häviää ja koko juureksesta tulee vaaleanpunertava. Sopii höylättäväksi tai raastettavaksi ja salaatteihin.

Varhaisperuna tai uusi peruna on yksi kesän odotetuimmista uuden sadon kasveista, herkku, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Koska varhaisperuna korjataan yleensä ennen kuin se on täysin kypsynyt, sen kuori on ohut ja helposti vahingoittuva, eikä peruna siten kestä pitkää varastointia. Myös ruoanvalmistuksessa sitä on käsiteltävä varoen.