– On kiva kokeilla jotain uutta, viljellä sellaista, jota harva viljelee, sanoo Camilla Sjöström, joka on jo muutaman vuoden ollut yksi ÅTH:n luumunviljelijöistä.
Kaikki alkoi, kun ÅTH haki viljelijöitä, jotka halusivat kokeilla jotain uutta. Camilla ja miehensä Andreas tarttuivat ajatukseen luumunviljelystä.
– Menimme Tanskaan ja tutustuimme sikäläiseen viljelijään. Hänellä oli mahdottoman paljon luumupuita, Camilla kertoo.
Camilla ja Andreas viljelevät myös omenoita. He uskalsivat laajentaa luumunviljelyyn osittain siksi, että heillä on pitkä kokemus hedelmänviljelystä.
Heillä on nyt 4000 luumupuuta Ramsviksin tilalla Getassa, pohjois-Ahvenanmaalla. Vaikka yhtäläisyyksiä omenapuiden kanssa on paljon, luumunviljely on aiheuttanut pariskunnalle haasteita.
Kaiken a ja o on puiden oikea hoito ja huolenpito.
Camilla luettelee luumunviljelyn kriittiset työvaiheet: kastelu, leikkaus, lannoitus ja tuholaistorjunta.
– Ilman niitä ei tule satoa.
Luumupuut kukkivat touko-kesäkuussa. Luumu on hallanarka, ja aina on vaara, että sato paleltuu kevään ja alkukesän hallaöinä. Andreas on rakentanut laiteen, joka ruiskuttaa savua suojaamaan puita tänä kriittisenä aikana.
– Silloin hän on öisin hereillä savuttamassa.
Luumun- ja omenanviljelyssä on yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Yksi isoimmista eroista on varastointi. Omenoita voi varastoida pidempään kuin luumuja. Luumu on myös paljon herkempi ja kolhiintuu helposti.
– Se on enemmän tuoretavara.
Camilla ja Andreas ovat kehittämässä käsittelyprosessia. Luumujen käsittely sadonkorjuun jälkeen on erittäin työlästä. Kaikki tehdään käsityönä.
– Ihmiset yllättyvät, kun kerron, että kaikki poimitaan käsin.
Luumukausi on melko lyhyt. Varhaisimpien lajikkeiden korjuu aloitetaan heinäkuun lopulla ja myöhäisimmät lajikkeet kypsyvät elokuun lopulla tai syyskuun alkupuolella.
– Kaikki kypsyvät melko samaan aikaan, siksi olisikin hyvä löytää lajike, joka pidentäisi kautta vähän.
Hän toteaa, että heillä on vielä paljon opittavaa. Suomessa ei ole montaa viljelijää, joka viljelee luumuja kaupalliseen tarkoitukseen.
– Pitää odottaa ainakin viisi vuotta ennen kuin nähdään, miten tätä voisi kehittää.
Se, että luumunviljely on melko epätavallista Suomessa ja Ahvenanmaalla, on yksi pariskuntaa jatkamaan kannustava tekijä. Camillan ja Andreaksen mielestä on hauskaa viljellä jotain vähän harvinaisempaa, vaikka siinä on haasteita.
– Se on uutta ja kokeilemme eri keinoja.
