Ahvenanmaalaisiin omenoihin ei koskaan lisätä vahaa. Joidenkin omenoiden pinnassa sen sijaan on luonnostaan vahakerros. Sellainen on esimerkiksi suositussa talviomenassa, Lobossa, jonka kuori voi tuntua kädessä aavistuksen tahmealta ja rasvaiselta. Myös Rajkan pintaan voi muodostua vahakerros, usein kypsymisen loppuvaiheessa. Vahaa voidaan pitää omenan luonnollisena suojautumistapana kuivumista vastaan.
Toisaalta on monia ulkomaisia omenoita, joiden pintaan ruiskutetaan vahaa. Vaha auttaa niitä kestämään pitkät kuljetukset ja pidentää niiden säilyvyysaikaa sekä saa ne kiiltämään ja näyttämään houkuttelevilta kaupan hyllyllä. Tällaiset omenat, joilla ei ole luomumerkintää, voivat hyvin säilyä muutamia viikkoja huoneenlämmössä ilman, että niiden rakenne kärsii.
Suomen Ruokaviraston mukaan tuontiomenoita saa vahata kandelillavahalla, mehiläisvahalla ja sellakalla.
Kandelillavaha on vahaa, joka saadaan Euphorbia antisyphilitica -tyräkkikasvin lehdistä ja sellakka puolestaan on intialaisen lakkakirvan erittämää vahamaista eritettä. Valitettavasti tuontiomenoista ei käy koskaan ilmi, mitä vahaa on käytetty.
Ellet halua syödä omenoita, jotka ovat saaneet täikuurin, valitse ahvenanmaalainen omena, joka on aina käsittelemätön.
